Telttailua ja auringonlasku Saharassa

Helmikuisen iltapäivän aurinko laskee hiekkadyynien taakse. Olemme ajaneet Tozeurin keidaskaupungista Saharan aavikolle. Matka taittuu nopeaan vajaassa tunnissa. Taakse on jäänyt Atlas-vuoristo ja suolajärvi. Atlas-vuoristo on lähellä Algerian rajaa ja tienvarressa on lukuisia karskeja aseistettuja rajavartijoita ja poliiseja.

Vuokrajeeppi jää jumittamaan keskelle hiekkadyyniä. Vastaan tulee mies, joka hymyilee hampaattomalla suulla ja taluttaa kahta kamelia. Kameleista toinen on hohtavan valkoinen. Sitä koulutetaan kilpailuihin. Ajamme keskelle hiekka-aavikkoa, jossa kohoaa muutama teltta.

Telttojen keskelle pystytetään katos, johon laitetaan illallista. Suihkuja ei ole. Teltat ovat erään paikallisen yrittäjän start-up-yritys. Hän osti jokunen vuosi sitten maapalan keskeltä Saharaa ja vuokraa nyt telttoja yöpymiseen. Teltoissa on yksinkertainen vuode, matto ja sänky. Sängyssä ei ole makuupussia.

Yö ja illallinen

Aurinko laskee hiekkadyynien taakse. Yrittäjä, varhaiskeski-ikäinen mies, joka on pukenut ylleen huivin kasvojensa suojaksi, laittaa trangialla illalliseksi vuohta, jonka lisänä on pilkottuja kasviksia. Nuotiolla paistuu leipä, joka vastaa suomalaista tikkupullaa. Leipä maistuu taivaalliselta, kun sen päälle laittaa sulatevoita.

Auringon laskettua Saharaan hiipii kylmä. Pohjois-Saharassa on öisin usein talvella pakkasta, kun taas etelässä lämpötila on talvellakin yli 20 astetta. Saharassa kasvillisuus on niukkaa ja siellä on vain n. 500 erilaista kasvia. Vain osa aavikosta on pehmeää hiekkaa, suurin osa on soraa.

Yöllä on kylmä ja laitan talvitakin päälleni tiukemmin. Herään aamulla varhain kun aurinko nousee. Näky on todella kaunis, kun auringonsäteet osuvat kultaisiin hiekkadyyneihin. Auringon myötä tulevat vihdoin äänet, viereisen teltan ranskalaisperheen riemukkaat kiljahdukset, mutta vaikuttavinta Saharassa on hiljaisuus.

Tozeur – aavikon helmi

Lensimme Tunisian pääkaupunki Tunisista Tozeuriin. Tozeur-Neftan lentokentälle lentää säännöllisesti lentoja Tunisista, Roomasta ja Pariisista. Myös Detur oli aloittamassa lentoja Helsingistä Tozeuriin ennen korona-virusta.

Tozeur on kaupunki Etelä-Tunisiassa, jota reunustavat sadat tuhannet palmupuut. Taatelit ovat erityinen vientituote. Kaupunki on ollut läpi historian tärkeä levähdyspaikka matkalla Etelä-Saharaan ja syvemmälle Afrikkaan. Latinalaiselta nimeltään kaupunki on Tusuros ja se on ollut myös osa Rooman valtakuntaa. Kaupunki on nykyään tärkeä berberikulttuurin keskus, mutta siellä on vaikuttanut esimerkiksi katolinen kirkko. Tozeuriin pääsee paitsi lentäen, myös bussilla ja junalla.

Historiallisista yhteyksistä kertoo myös Italian taannoinen euroviisukappale, I treni di Tozeur, joka kertoo Tozeurin junista ja odotuksesta.

Rajakylissä katsellaan kun junat kulkevat. Tozeurin autiot kadut, kaukaisesta talosta äitisi näkee minut. Hän muistaa minut, tapani. Ja hetken tahto elää palaa­ toisella nopeudella. Junat kulkevat edelleen hitaasti Tozeuriin.

Vapaasti käännettynä italialaisen laulun sanat tavoittavat hienosti sen tunnelman, joka kaupungissa on. Päivän kuumuuden ja raukeuden ja jonkin elämänvaiheen jättämisen taakse. Esimerkiksi useat nuoret ovat jättäneet Tozeurin, kun se ei tarjoa elämiseen sellaisia mahdollisuuksia kuin esimerkiksi rannikkokaupungit. Suomeksi tämä on kääntynyt jostain syystä dramaattiseksi kappaleeksi Juna Turkuun.

Kiinnostava portti Saharaan

Tozeurin pääkatua Avenue Habib Bourguigaa reunustavat useat mattoliikkeet. Niissä myydään mm. turisteille saippuaa, oliiviöljyä, hajusteita ja hennaa. Myös erilaisia tekstiilejä on paljon myynnissä. Pariisissa toimiva kierrätysvaatejätti Guerrida-Guerrisol toimii myös Tunisiassa. Lisäksi maassa tuotetaan halpatuotannolla runsaasti esimerkiksi Zaran vaatteita.

Piipahdimme Tozeurissa keskipäivän aikaan. Keskustan kahviloissa istuskelivat miehet poltellen vesipiippua.Toriostoksille ajeltiin mopoilla. Joimme seuralaisen kanssa kahvilassa sitruunamehua ja teetä. Tunisin pääkadulla, joka on sekin Avenue Habib Bourguiga, kahviloissa juotiin viiniä.

Tozeur muistuttaa itsetietoista ja uljasryhtistä beduiinimiestä, jossa on ikiaikaista tietäjää ja joka on tottunut seisomaan omilla jaloillaan. Kaupunkina se on erittäin kiinnostava ja viehättävä portti Saharaan, jossa pääsee tutustumaan paikalliseen elämäntapaan. Sen arkkitehtuuri poikkeaa täysin muusta Tunisiasta.

Rue de Babylone ja La Pagoden tarina – kävelyjä Pariisissa

Rue de Babylone on katu Pariisin seitsemännessä kaupunginosassa. Kaupunginosa on täynnä hillittyjä rouvia, elegantteja italialaisia juustopuoteja, ministeriöitä ja kiireisiä virkamiehiä. Puistoissa leikkii siististi puettuja lapsia, joilla on mukanaan oikea nanny.

Rue de Babylonelta löytyy villiintynyt puutarha, jonka takana on japanilainen rakennus la pagode. Pariisissa on tarkemmin ottaen kaksi la pagodea. Tämä on rehoittavan puutarhan takana ja suljettu. Se on aidan takana, jota koristavat elokuvajulisteet. Elokuvien tähtien glamour on rispaantunut ja karissut tuulessa ja tuiskussa.

Rue de Babylonen la pagode oli ennen elokuvateatteri, mutta sen tarina on vieläkin kiinnostavampi. Siihen sekoittuu suurta intohimoa ja suurvaltapolitiikkaa.

La Belle Epoque ja intohimodraama

Viereisen tavaratalon Le Bon Marchen markkinointijohtaja rakennutti rakennuksen vaimolleen, hurvittelevalle juhlien keskipisteelle, jota rakasti yli kaiken vuonna 1897. Vaimo, Suzanne Kelsen oli impulsiivinen kaunotar, joka rakasti yllätyksiä ja lahjoja. Joka päivä mies toi tavaratalosta vaimolleen jonkin pienen lahjan. Vaimo, jota kutsuttiin lempinimellä Amandine, sai talon syntymäpäivälahjaksi. Sen oli piirtänyt arkkitehti ranskalainen arkkitehti ja panelit ovat tuotu Japanista.

Vaimo piti paikassa yltäkylläisiä juhlia, joita emännöi toisiaan pukeutuneena Japanin keisarinnaksi liehuvassa kimonossa. La Belle Epoquen aikaan juhlissa kävi tout le Paris.

Sittemmin vaimo rakastui juhlissa itseään 15 vuotta nuorempaan komeaan mieheen ja jätti aviomiehensä. Uusi mies oli tavaratalo Le Bon Marchen johtajan poika. Kiltti entinen aviomies jätti La Pagoden vaimolle. Amandine jatkoi juhlia ja huikentelevaa elämäntyyliä uuden puolisonsa kanssa.

Vaimon kuoltua vuonna 1917 talo jäi uudelle aviomiehelle, joka sittemmin avioitui uudelleen. Taloa oli vaikea myydä. Erikoinen rakennus saatiin kuitenkin lähes myytyä Kiinan lähetystön delegaatiolle vuonna 1927, mutta se kieltäytyi kaupoista, kun näki seinämaalaukset joissa oli kuvia Japanin sodasta.

Elokuvia ja uuden kauden alku

Pariisin miehityksen aikana La Pagode toimi Pariisin vastarintaliikkeen päämajana. La Pagodesta tuli 300-paikkainen elokuvateatteri 1939, jossa sittemmin näytettiin la nouvelle vaguen elokuvia. Johtajana oli myös Louis Malle ja paikalla näytettiin mm.Ingmar Bergmanin elokuvia ja muuta.

Elokuvateatterin pitoa sävyttivät useat omistajariidat ja talousriidat. Kukoistavin kausi oli 1960-1970-luvun vaihde. Kerran paikalla oli vain yksi henkilö, Jacqueline Kennedy.

Nyt puutarha on villiintynyt, talo lahonnut ja elokuvateatteri on ollut suljettuna vuosia. Puutarhan itämaiset koristeet muistuttavat ajasta jolloin samppanja virtasi.

La Pagode avataan mahdollisesti uudestaan vuonna 2021 ja on nyt amerikkalaisen kiinteistösijoittajan omistuksessa.

Sijoittaja rakastaa elokuvaa, viiniä ja La Provencea.

Tunisia – aavikon ruusuja, antiikkia ja nykypäivää

Habibi, habibi.. Sidi Bou Saidin idyllisessä merikaupungissa kaikuvat moskeijan rukouskutsut ja Välimeri kylpee illan sinisissä sävyissä. Kujilla tuoksuu pikaruoka, rapeaksi paahdetut munkit ja brickit. Nuoret tytöt tiukoissa farkuissa ottavat itsestään selfieitä keimaillen.

Tunisiassa elää rinnakkain moderni ja toisaalta perinteinen kulttuuri. Pääkaupunki Tunisin naiset kiirehtivät koroissaan businesstapaamisiin ja aavikolla hunnutetut perheenäidit valikoivat toreilta illallisen ainekset.

Tunisia on ystävällinen Pohjois-Afrikan helmi, joka ilahduttaa vieraanvaraisuudellaan ja monipuolisuudellaan. Jasmiinivallankumouksen jälkeen maa on kokenut useita muutoksia, jotka heijastuvat myös turismiin. Välimeren välittömyys sekä toisaalta ikiaikainen berberikulttuuri sekoittuvat urbaaniin sykkeeseen. Saharasta löytyy hiljaisuutta, joka on paketoitu myös ylellisyydeksi.

Tunis-Tozeur

Hiekkaa, kilometreittäin hiekkaa. Lento Tunisista aavikkokaupunki Tozeuriin lähtee odotetusti. Takanani lentokentällä jonossa on perhe, joka on pakannut omaisuutensa suuriin Ikea-kasseihin. Isä hymyilee hieman huonoilla hampaillaan, äiti välttelee katsekontaktia. Tunisairin lento kestää hieman yli tunnin. Lennolla lentoemännät tuntevat arvonsa. He ovat vahvasti meikattuja ja tarjoilevat teetä, jonka sokeri rapisee hampaissa.

Tozeur on eläväinen aavikkokaupunki, keidas, joka sijaitsee 450 kilometriä pääkaupunki Tunisista Keski-Saharassa lähellä Algerian rajaa. Lähellä on esimerkiksi star war-elokuvista tunnettu Chott El Jerid. Nimi tarkoittaa Palmujen järveä. Lukuisat taatelipuut reunustavat kaupunkia.

Keskipäivän aikaan kaikkialla kiirivät rukouskutsut. Vanhan medinan lähellä on kauppahalli, jonka seinillä roikkuu vuohenpäitä ja jokunen kamelinkoipi. Appelsiinit ovat uutta satoa ja juuri kypsyneet auringossa. Tunnelma on leppoisa, jokunen mattokauppias huutaa perään, mutta muuten turisti saa olla rauhassa.

Löydän italialaisen kahvilan, jossa nettiyhteyden lisäksi saa taivaallista espressoa. Hinta on 0.30 senttiä. Kommunikoimme muutamalla sanalla ranskaa.

Täällä kunnioitetaan traditioita, mikä näkyy esimerkiksi pukeutumisessa. Talot ovat hiekanvärisiä, kun ne rannikolla hehkuvat valkoisina. Ravintoloissa voi maistaa esimerkiksi kamelia, jos sen tilaa etukäteen. Kameli tarjoillaan joko pihvinä, couscousina ja kebabina.

Auringonnousu Saharassa

Tozeurissa odotti maastoauto, joka vei aavikolle Saharaan. Tarkoitus on yöpyä on Saharassa teltassa. Auringon sammuttua Saharaan hiipii kylmä. Yöllä on joitakin pakkasasteita. Päivisin lämpötila saattaa kiivuta yli neljänkymmeneen asteeseen. Auringonlasku ja auringonnousu salpaavat hengen.

Yövymme paikallisen yrittäjän telttakylässä. Aamiaiseksi on nuotiolla paistettuja nokisia kananmunia, jotka maistuvat taivaallisilta. Saharalla ja sen hiljaisuudella on meditatiivinen vaikutus. Pariisista, Tunisista ja New Yorkista lennetään joogaamaan aavikolle.

Sahara houkuttaa yrittäjiä ja useita ylellisiä kansainvälisiä hotelliketjuja kuten viimeisimpänä Anantaraa. Aavikolle on juuri noussut yksi upea hotelli, jonne eksyvät esimerkiksi rauhaa etsivät filmitähdet. Yksittäisessä bungalowissa voi ihailla hiekkadyynejä, jos kömpiminen teltasta ei jostain syystä huvita.

Tyylikäs minimalismi yhdistyy harkittuun ekologisuuteen. Hiljaisuus ja rauha ovat ylellisyyttä, jota myydään niille joilla on jo kaikkea. Esteettisyys ja samalla ekologisuus hyväilee silmää.

Roomalaiset rauniot El Jemissä

Saharassa ei ollut peseytymismahdollisuutta ja pesen hampaani vedellä kömmittyäni teltasta samalla kun ravistelen hiekkaa hiuksista. Matka jatkuu kohti rannikkoa. Pysähdymme syömään paikallisen aterian.

Tunisialainen keittiö vaihtelee alueittain. Alkupalaksi on salaattia ja keittoa, sekä tunisialainen brick, joka rapea upporasvassa paistettu piiras. Erilaisina tapaksina on harissaa ja oliiveja. Pääruokana on saviruukussa vuohea ja vihanneksia. Jälkiruoaksi appelsiineja.

Saharan jälkeen matkamme jatkuu kohti rannikkoa ja pistäydymme El Jemin pikkukaupungissa, jossa on roomalainen amfiteatteri. Täällä on järjestetty muinoin gladiaattoritaisteluja. Nike kuvasi vuonna 1996 mainoksen God vs Evil paikalla.

El Jemin rauniot ovat samalla Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1979. Areena on parhaiten restauroitu koko Pohjois-Afrikassa ja muistuttaa Tunisian menneisyydestä ja Rooman valtakunnasta. Ne löysi tunisialainen arkeologi Hedi Slim.

Sousse

El Jemin kautta matka jatkuu Sousseen, jonne saavumme iltarukousten ja auringonlaskun aikaan. Lämpimään ja kosteaan ilmaan sekoittuu jasmiinin tuoksu ja kaskaiden sirinä.

Näimme matkalla myös Kekkosen kaljun, tapasimme piereskelevän kamelin ja nautimme paikallista viiniä. Oli hienoa nähdä Tunisian myönteinen kehitys arabikevään jälkeen.

Luksusta https://www.anantara.com/en/tozeur